Vietnam 17.-24.03.

Vietnam viikossa tiivistettynä 23 kuvaan (teksi ennen ko. kuvia). Muistikorttihan täyttyi kamerasta ennen kuin akku loppui, joten kuvia tuli otettua ihan mukavasti. Kävin kaiken kaikkiaan kahdessa turistikohteessa, muuten vaeltelin Hanoin lähiympäristössä ihmetellen paikallista menoa. Mut jospa nyt alottasin kertomalla kolmen päivän reissusta Halong Bayhin. Ekat seitsemän kuvaa on ko. retkeltä.



Alueella on n. 2000 erikokoista saarta, jotka kauniilla säällä ovat ilmeisen kauniita (päättelin postikorttikuvista). Meillä ei kuitenkaan käyny liian hyvä tuuri säiden suhteen ja siksi kuvatkin ovat kovin harmaita. Laivalla meitä oli 12 ihmistä, mukavasti ympäri maailmaa. Tunsin oloni heti kotoisaks melbournelaisen pariskunnan kanssa, jotka myös lupasivat opastaa mua kotikaupungissaan, kun sinne jossain vaiheessa suuntaan. Laivalla ohitettiin saaria toistensa jälkeen ja niiden välissä oli ekassa kuvassa näkyviä kelluvia koteja. Seuraavassa kuvassa ollankin sit kiivetty vähän korkeammalle; hyvää treeniä 427 portaan verran. Ja vaikka ei satanu tai ollu erityisen kuuma, ilma oli kostea ja sinne ylös päästyä hiki irtos mukavasti. Käytiin myös sellaisessa luolassa, jossa oli aika mielenkiintoisia luonnon muovaamia hahmoja. Mm. tuo kolmannessa kuvassa oleva "sormi" on tällainen. Liekö tarkoituksella valaistu nimenomaan pinkillä, ettei vahingossakaan oppaiden selostukset sormesta olisi se ensimmäinen mielikuva, joka ihmisille tulee tuon nähtyään..





Paikallisia kaupustelijoita, tällä kertaa veneillään liikkuvia oli myös tällä saarella. Jos jossain sanotaan, et Vietnam ei oo turistikohde niin en suosittele uskomaan väitettä. Kyllä siellä vilisee länsimaalaisia sen minkä ehtii, hintojen houkuttelemana tietenkin. Maisema jälleen toisen saaren huipulta. Kiva pikkubiitsi.





Suosikkilaji tuntui olevan seuraavassa kuvassa näkyvä peli. Sulkapallon tapaista vehjettä potkittiin ringissä ja meno vaikutti äänestä päätellen olevan kova.



Cat Ba saarella kavuttiin jälleen kerran korkealle. Reitti oli tosi mutanen ja liukas johtuen kosteasta säästä, mutta heti kun sai kätensä ulotettua kallioon, kiittelin kiipeilyn parissa vietettyjä tunteja; näppien ote piti ja pääsin kunnialla ylös. Alastulo olikin sit vielä mielenkiintoisempaa. En kuitenkaan päätynyt valitsemaan helpointa tapaa, joka ois epäilemättä ollut persmäki mudassa.



Alas päästyä pestiin jalat vadissa, ettei auto likaantuis ja käveltiin kuitenkin ihan yhtä mutaista tietä kylän läpi, josta seuraava kuva on.



Aika uskollisesti ihmiset vaan sinne viritteli vaatteita kuivumaan, vaikka siinä kosteudessa ei kyl vaatteet paljon kuivunu. Juuri kyseisellä reissulla mutaantuneet housut pestyäni kuivattelin niitä sitten seuraavat kolme päivää. Loppujen lopuks sain ne kuivaks junamatkan aikana, kun matkustin Keski-Vietnamiin, Hoi Aniin. Olin varsinainen ihmetys istumavaunussa, koska turistit normaalisti valitsi yöjunassa makuupaikan. Mä kuitenkin säästin ehkä pari euroa ja sain hauskoja kokemuksia paikallisten kanssa käydyistä keskuteluista. Kukapa uskois et mä pystyn näyttelemällä melkein saamaan siipakseni vietnamilaisen miehen, kertomaan mistä oon kotoisin ja kertomaan kuinka pitkä oon. Mun pituutta ihasteltiin siellä moneen otteeseen (mähän oon siis mielestäni lyhyt suomalaiseks) ja luonnollisesti olin välillä koko vaunun naurunaiheena syystä, josta ei tänäpäivänäkään ole hajua. Mikäs siinä, hyvä että jollain on mukavaa! =)

Pääsin siis Danangin juna-asemalle, jossa tapasin belgialaisen Patrikin. Sen kans tingittiin taksi Hoi Aniin (n.20km) suunnilleen kolmella USD:lla. Hotelli maksoi US$4 ja ruokaa sai markkinoilta 30snt:llä. Musta sen nuudelikeiton kanssa on tulla jäljempänä kuvakin. Ei kyllä pahemmin onneks lientä näkyny siinä ”keitossa”. Ennen tuota ko. kuvaa voitte ihastella kiinalaistyylistä pagodia, lasten omatoimista liikuntatuntia, kirjontaa, ananaskauppaa (à 25snt/klp) ja markkinoiden tarjontaa. Sitten käpyteltiin markkinoiden kalaosastolle. Haju ei ollut ollenkaan paha, mitä ihmettelin kovasti. Muistan nimittäin vastaavan paikan Thaimaassa, joka sai melkein aamupalat kurkkuun. Myös kanoja oli myynnissä, mutta ne vaikutti erittäin hyväkuntoisilta rimpuillessaan pää alaspäin omistajan kätösissä.















Kuva 16: Pakkohan sitä oli sitten poseerata, kun oli kerrankin joku ottamassa kuvia. Katseltiin kaupunkia sen Patrikin kans yhessä, mikä oli oikein hyvä diili mun puolelta, koska mulla ei ollut minkäänlaista tietoa nähtävyyksistä ja belgialaiselta löytyi Lonely Planet ja kaikkea.



Tässä sitten kuva paluujunamatkalta Danangista Hanoihin. Rantaviiva Huen ja Danangin välillä on todella kaunis ja sitä sitten kuvailin vessan ikkunasta (se oli ainut paikka mistä sai ikkunan hyvin auki). Junasta voisin sanoa sen verran, että ihmeen siisti se oli. Aamulla tuli valmisnuudelit nenän eteen ja lounastakin tarjottiin. VR:n pitäis otaa mallia tästä. Ei painoteta tässä yhteydessä sitä, että vessa alkoi haista matkan puolivälissä ja että jotkut pirulais-ötökät söi mun nilkat kauheille paukamille yön aikana. Tässä välissä täytyy jälleen ylistää niskatyynyn, korvatulppien ja silmäsuojan käytännöllisyyttä; hyvät unet sain istuma-asennosta huolimatta.



Sitten ollaankin Hanoissa. Kaupungin vanhaosa oli selvästi klusteroitu toimialoittain. Kaikki löytyi totta kai katukauppojen muodossa, mutta oli rauta/metallipajakatuja, mopon/autonkorjauskatuja (siitä tuo seuraava kuva), sähkötarvikekatuja (kuva) jne. Kuva liikenteestä ei tee oikeutta sille vilskeelle. Pitäis ennemmin liittää nauhottamani clippi, mutta se ei taida onnistua tai ainakaan en osaa sitä tehdä.







Suraavana joitakin Hanoin nähtävyyksiä, ja lopulta kotoisat värit Nokian edustalla. Täytyy kyllä sanoa, että Nokia oli erittäin hyvin edustettuna: lähes joka kadulla oli pieni liike, jonka katolla luki isolla tuo tuttu nimi. Lopuksi vielä poseeraus kaupungin läheisyydessä olevan järven reunalle rakennetulta pagodilta.










Tällainen retki tällä kertaa. Aika vilskettä siellä oli joka paikassa ja oikein mielelläni tulin kotiin sieltä. Silti voin suositella kyllä Vietnamia matkakohteeks kaikille, ainakin niille, jotka arvostaa hyvää ruokaa, pitää vilinästä eikä säikähdä verrattain meluisaa kaupunkielämää.