Tuesday, March 07, 2006

Matkoja opiskelun lomassa (tai toisin päin..)


Rottnest 25.-26.2.

Lähettiin saksalaisen Vanessan kanssa katsastamaan monien kehuma Rottnest -saari, joka sijaitsee ihan tossa Fremantlen länsipuolella. Fremantle (=Freo) puolestaan on Perthistä lounaaseen n. parikymmentä kilsaa ja tästä kampukselta vaan jonkun viitisen kilsaa länteen.

Otettiin Freosta lautta, mikä oli vähän hankalaa, kun ei oltu varattu paikkoja etukäteen. Päästiin kuitenkin toiseksi ekaan lauttaa ja ootettiin innoissamme pääsyä luonnonkauniille saarelle, etenkin sen takia, et lautalla kaikki ulkoilmapaikat oli varattu ja jouduttiin palelemaan 45 min matka sisätiloissa, ilmastoinnin takia tietenkin.



Palelu loppu sit siihen paikkaan, kun noustiin laiturille; mukava >30 astetta tervehti pikkusatamassa. Jos lauttojen kanssa oli aluks vähän säätämistä, ni homma vaan paheni, kun mentiin infopisteeseen varaamaan yöpaikkaa Youth Hostellista. Kuinkas ollakaan koko paikka oli ihan täynnä. Noh, eihän me sit lannistuttu, vaan päätettiin käydä kysymässä paikan päällä, josko sieltä löytys joku paikka meille. Vuokrattiin pyörät ja ajeltiin parin kilsan matka backpackereiden suosimaan paikkaan. Siel ei ollu havaittavissa minkäänlaista elämää (paitsi lyhythäntäkenguruja, joita juoksi joka paikassa) ja niinpä lähettiin kiertämään kaikkia muita mahollisia yömajoja sänky/sohvapaikan toivossa. Noin tunnin edestakaisen pyöräilyrupeaman jälkeen todettiin, et kaikki paikat, jopa leirintäalue on täynnä ja meille jäi siis käytännössä kaks vaihtoehtoa: lähteä samana päivänä kotiin iltalautalla (oltiin varattu paikat seuraavan päivän lautalle) tai sit vaan jäädä saarelle ja toivoa parasta, toisin sanoen nukkua puun juurella/jossain yhtä mukavassa paikassa. Valittiin jälkimmäinen. :)



Varauduttiin mahdollisesti viileään yöhön ostamalla sukat ja sit lähettiin kiertämään saarta pyörillä.


Paikka osoittautui kaiken sen hehkutuksen arvoiseks, jota ihmiset oli mulle kertonu. Kuvat varmaan kertoo enemmän kun tuhat sanaa, mut jos silti valaisen asiaa kertomalla jotain faktoja saaresta.



Siellä ei oo lainkaan autoja, paitsi turistibussi ja pari huoltoautoa. Lyhythäntäkenguruja on joka paikassa ja osa niistä on kesyjä. Rottnest taitaa olla ainut paikka, jossa niitä on luonnonvarasena. Saaren hohtoa hieman ehkä latisti se, et siel oli HUISIN kallista. Tietty kun sinne kuskataan kaikki niillä samaisilla lautoilla, joilla turistitkin sinne tuodaan. Osa jengistä tais tietää hintatason, koska laitoin Freossa merkille, et ihmisillä oli picnic ruoat mukana, kun ne tuli lautalle. Saari ei oo kovinkaan iso, vaan jotain reilun 10km pitkä ja 5km pohjois-etelä suunnassa. Paras kulkuneuvo on siis fillari.



Sotkettiin sit vaihteettomilla pyörillä (ne oli halvimmat) koko saaren ympäri ja pysähdyttiin välillä uimaan kivoihin lahden poukamiin. Ei niitä kai laguuneiks voi kutsua, mut en voi liikaa painottaa, et ne rannat oli uskomattoman kauniit!!







Saaren länsikärjessä oli huikeat aallot ja aika tuulista siis ajellakin. Käytiin kuitenkin myös siellä ja saatiin samalla hyvä paivätreeni. Yksipäiväiset turistit alko lähteä ja teillä ei tullu enää vastaan porukkaa lainkaan. Kun ajettiin sisämaan halki itäreunalle ”keskustaan”, nähtiin pari tosi jännää suolajärveä. Sieltä oli vesikin haihtunu vähiin ja rannat vaan ihan valkoisena suolasta. Haju oli aika ällö.

Muttamutta.. siel varmaan lukija miettii, et miten me sit selvittiin siitä yöstä..?! Se olikin aika jännä. Äiti, älä säikähdä, ei me puun alla nukuttu. Mä oisin kyl voinukin ummistaa silmäni muurahaisten viereen, mut Vanessa on vähän herkempi. Me poltettiin aluks aikaa ravintolassa, käveleksimällä rannalla, kattelemalla tähtiä (jotka on muuten tooosi erilaiset tällä puolella palloa) ja sit päätettiin lähteä koittaan onneamme sen täyteen buukatun nuorisohostellin suhteen. Tokihan me tiedettiin, et ei sieltä enää mitään sänkyä saatais, mut tv-huoneen sohva on aina hyvä vaihtoehto. Mentiin siis sinne, katottiin telkusta tappajahai muutaman asukkaan kans, ootettiin, et kello on tarpeeks paljon, et jengi lähtee nukkumaan ja sit käperryttiin nojatuoleihin. Nukuttiin mukavasti lämpimässä muutama tunti (eli sukat oli sittenkin turha ostos) ja hipsittiin sit katsomaan auringonnousua. Oikein oli mukavaa!!





Sunnuntai vietettiinkin sit parhaaksi katsomallamme rannalla, joka oli ihan lyhyen matkan päässä satamasta ja ostoskujasta. Oltiin muuten ekat siellä rannalla, kun eka oltiin ootettu auringonnousun jälkeen pari tuntia et eka kahvila aukee ja saadaan aamupalaa. Siitä sit suoraan rannalle, jossa oltiinkin jo ysin aikaan. Päivä meni rennosti löhöillessä ja ehkä pienet torkutkin tuli otettua lyhyeks jääneiden yöunien takia. Meri oli helpottava kokemus, vaikka en tykkääkään suolavedessä uida. Siel oli viel sellanen luonnonmuodostelma, et kun käveli rannalta veteen, niin sit tuli ikään kuin porras, josta saatto astua puol metriä syvemmälle. Ei tarvinnu siis kävellä pitkästi et pääsi uimaan. Edellisen illan tappajahai-leffa piti meidät kuitenkin hyvin lähellä rantaa. Tärkein neuvohan on, et jos joku ui sun etupuolella ni sä oot turvassa. Hyvä vinkki! :)

Jotta elämä ei ois käyny liian helpoks, Vanessa oli sit hukannu kuitin, joka oli meidän molempien lauttatiketti takasin mantereelle. Sitä sit etittiin jo heti sunnuntaiaamusta, mut ei mietitty enää päivän aikana. Mentiin iltapäivällä sit jänskänä lähtölaiturille ja kysyttiin, josko ne vois päästää meidät lautalle ilman uusia lippuja. Kiva kippari sit soitti pari puhelua ja totes, et me tosiaan oltiin tehty varaus ko. lautalle, joten päästiin pälkähästä. Väsyneinä, mutta sitäkin onnellisempina oltiin takasin kampuksella iltasella ja varmasti molemmat nukku hyvin seuraavana yönä. =D

Alla vielä kuva saarelta Perthiin päin. Siinä näkyy kivasti nuo pilvenpiirtäjät jos tarkasti katsoo.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home