Perth Zoo, shoppailua, BBQ-bileitä

Pidemmän hiljaiselon jälkeen yritän nyt koota viime viikon tapahtumia tänne.

Käytiin tosiaan viime viikon keskiviikkona eläintarhassa ja se oli ihan huippua!! Kaiken kokoiset apinat oli luonnollisesti parhaita, mut orangit vei sydämen. Sillon oli kylmä päivä ja satoikin oikeestaan koko päivän jotain outoa pientä tihkua ja se oli ilmeisesti syynä siihen, et nää kaukaiset sukulaiset oli päättäny vetää viltin päällensä istuessaan korkealla tolpan päässä. Oli lievästi sanottuna hauskan näköisiä veijareita. Sit kengurualueella ei ollu ollenkaan häkkejä tms. vaan ihmiset meni aitauksiin ja kaikki eläimet juoksenteli siellä vapaana. Hirmu pieniä nuo näkemämme kengurut kyl oli, mut kyl ne todistettavasti liikku hassusti isojen takajalkojensa avulla, joten oli oikeita kenguja. Myös norsut ja ihanan isot tiikerit jäi mieleen. Todellakin hyvin hoidettu eläintarha, ei tullu yhtään sääli niitä eläimiä. Että sellasta siellä. Lisäilen vaik kuvia sit kun saan ne Tracyltä. Mä tein amatöörimokan ja unohin ladata kameran akun ennen lähtöä.

Mitäs sit.. Käytiin Northbridgessä vähän tuulettumassa yks ilta. Osuttiin hyvällä mäihällä tosi loistavaan paikkaan, jossa oli livemusaa ja coverbändi todellakin osas soittaa. Pakko mainita, et ehkä eka oikeesti hyvännäköinen mies täällä tuli nähtyä tuona iltana.. Muuten on ollu helppo pitää lupaukset, et en oo jäämässä tänne kenenkään takia. :)
Maksettuamme taksin takasin kampukselle totesimme, et asumme eristyksissä muusta maailmasta. Matka makso $30 mut onneks oltiin kolmestaan, joten ei ihan kauhee lovi tullu lompakkoon. Tää kyl vähentää ainakin mun (jo muutenkin niin kovin suuria) bilehaluja, kun ilta maksaa aina vähintään 10 taalaa. Taidan preferoida näitä opiskelijamenoja täällä kampuksella, jos niitäkään.

Muuta ajankulua oon keksiny salilla käynnistä, kiipeilystä (ihan sisätiloissa tällä kertaa) ja kavereiden kans hengailusta. Ollaan parin saksalaisen, Christine, Jens ja Vanessa, kans käyty katsastaa lähipaikkoja. Siltikään en puhu saksaa.. Tyhmä minä!! Kiipeilykamu oli Aussi ja hyvin ymmärrettiin toisiamme, kun piti päästä alas seinältä. Tääl on sisäkiipeilytiloissakin eri systeemit. Siel oli grigrit valmiina kaikissa köysissä ja ne hihnalla kiinni lattiassa (aivan kuten Maari meille opetti Tapanilassa, et on hyvä laittaa ittensä kiinni varmistaessa..), joten ainakin on viety turvallisuus pitkälle. Seinä onkin sit erilainen huonommassa mielessä: siitä ei saa minkäänlaista otetta kitkalla. Ei kertakaikkiaan vois liukkaampaa seinää olla! Kevyen turhauttavaa! Ja sit kun kiipee itteensä selvästi pidemmän tyypin kans, ni loppuu konstit kesken kun ei ylläkään seuraavaan otteeseen. Oih, niin ikävä tapanilaan! :)

Se siitä kiipeily-jargonista. Sunnuntaina meil oli BBQ-bileet, jotka tuntuvat olevan täällä ennemminkin elintapa kuin satunnainen tapahtuma. Mukavaahan sitä oli nähä Student Villagen tyyppejä taas vapaamuotoisen illan merkeissä. Tääl asuu sellaset 550 tyyppiä, et ihmisiä on ainakin ympärillä. Oonkin huomannu, et mä vietän loppujen lopuks aika paljon aikaa itekseni Suomessa ja pidän yksityisyydestäni. Rupes jossain vaiheessa ahistaa suorastaan, kun aina joku oli kysymässä, et mitä meinaan tehä illalla tai seuraavana päivänä. Onneks pahin alkupaniikki ihmisillä on nyt menny ohi ja ne ymmärtää et ollaan kavereita, vaik ei koko ajan ollakaan tekemisissä. Jenkkejä tääl tuntuu olevan ihan rutosti! Muuten ei niihin oikeestaan oo mulla ollu kontaktia paitsi yhteen poikaan, joka ilmeisesti pyrkii pois jenkkiryhmästään. Se osoittautui ihan mukavaks, tosin perinteinen mies: tykkää puhua vain itsestään.. ;) Se on kuitenkin potentiaalinen vaelluskaveri jos suuntaan sit lukukauden jälkeen uuteen-seelantiin. Ei täälläkään tosiaan tällasia vaellus-kiipeily-pyöräily-henkisiä ihmisiä liikaa oo. Siks yritän kyl saada ees vähän samantapasia ihmisiä ympärilleni ni on sit muutakin tekemistä, kun juomapelit iltaisin.

Tällä hetkellä yritän parannella itteni pikku flunssasta, jonka sain ilmeisesti suorittaessa Perthin läpijuoksun kiipeilyillan jälkeen. Vika bussi lähti kaupungin toiselta puolelta, eikä sinne enää mennykään bussiyhteyttä paikasta, jossa olin. Niinpä siis juoksin ja ehdin hyvin (minuutti ennen kun busa starttas..). Liian hyvin ilmastoitu bussi kuitenkin kuivatti hien sit kai liiankin hyvin, et sit vilustuin. Tuona päivänähän oli kuitenkin vain +38, et kylhän sitä suomalainen siinä lämpötilassa palelee.. Tosi outoa, sanoisin. Mut tosiaan sit jouduin viel käveleen 20 min kotiin tuolta bussilta, kun se jätti vähän kauemmaks eikä jälleen ollu yhteyksiä enää siihen aikaan kampukselle. Tää ilta sai mut miettiin vakavasti, et jos mä vaik vuokraisin mp:n tai ostaisin jonkun kans auton, et pääsis ees johonkin ilta ysin aikaan. Tääl saa kyl tosi halvalla autoja ja ne saa usein myytyäkin, joten se vois olla ihan fiksu ratkasu. Pitänee viel miettiä asiaa.

Nyt voisin avata vähän tuota "reader":ia, et tulis vähän opiskeluolo. Kirjottelen vaik huomenissa vähän enemmän itse opiskelusta sit.

Blackwall Reach

Nyt on sit kiivetty kaltseilla täälläkin!! Tai oikeestaan boulderoitu.. Tää oli sellanen paikka Swan Riverin varrella, ihan oikeestaan tässä lähellä. Kivat maisemat, mut ei mitenkään erityisen iso kiipeilymesta.



Tuolla oli lapsia hyppimässä noilta kallioilta jokeen. Aika huisia, sanoisin! Mut pirun siistiä.. :) En tiiä näkyykö kuvasta kovin hyvin, mut kallio oli pirun hiekkasta ja paikoin sit viel märkää, kun penskat oli juossu ylös joesta noustessaan.

Tääl ei siis ollu köysittelypaikkoja ollenkaan. Saatto vaan mennä boulderia ja yhtä paikkaa lukuunottamatta aika iisiä sivuttaista boulderia. Tietty se hiekka hieman hidasti meikäläistä, kun ei oikein uskonu otteen pitävän.



Täs on sit paikka, josta pääs sille yhelle "ei-niin-helpolle" reitille. Eli helpoimman reitin greidi oli vissiin 18, vastaa kai kutakuinkin 5+. Ei mikään mahoton siis todellakaan, mut kuitenkin viel mun limiteillä, kun kyseessä on tollanen lippa/katto tai mikskä sitä ikinä haluaakaan kutsua (kts. toka vika kuva). Kuitenkin jo pelkästään sille hyvälle paikalle pääseminen otti aikansa, kun piti kiivetä alas toi alla olevassa kuvassa näkyvä kohta, ja kuten sanottu, sitä pirun hiekkaa oli joka paikassa ja ote lipsu. Vielä kun yhistää tähän mun uudet hienot varvassandaalit, jotka ei meinaa muutenkaan pysyä jalassa, ni meinas koitua kohtaloks jo toi eka koitos.



Täs nyt sit näkyy se reitti. Se lähtee vasemmasta reunasta kuvan ulkopuolelta ja päättyy sit oikeelle ylös (kts. vika kuva). Olin siis itekin tossa rimpuilemassa, mut lisään kuvat itestäni, kun eka saan ne siltä Matt'lta. Se mieluummin kuvas omalla kuin mun kameralla.. Pääsin kutakuinkin samalle kohti, missä toi kaveri on tossa kuvassa. On siis viel työstettävää, mut ennen en kotia tuu kun toi on selätetty, joten wish me luck!! :)



Hauskintahan täs mestassa on se, et jos tippuu ni ei satu mut kastuu. Se oli vähän sellanen henkinen taisto, et päästääkö irti kun voimat loppuu vai yrittääkö viel. Hauska kokemus, anyway. Tähtäsin viel niin hyvin et ei osunu ees yhtään meduusaa alle, jee! Tuli kengätkin pestyä.. ;)

Tuossa alla vielä siis kuva siitä vikasta nöllistä, mikä on sit eessä kun sinne asti pääsee.



Tuolla siis heiluttiin muutama tunti, kunnes aurinko alko laskea. Oli tosi kiva saada kädet kivelle pitkästä aikaa, vaikkakin tuo tuntuu sormissa, varsinkin näin jälkeen päin, todellakin erilaiselta kun koti kaltsi (pahemmalta toisin sanoen). Nää kaverit kenen kans olin, oli tosi jees. Matt on englantilainen ja sen kyl tavallaan huomas, mut pääosin hyvällä tavalla vain. Muut tyypit onkin sit puhtaasti ausseja.

Sunnuntaina pääsee sit köysien kans puuhaamaan johki toiseen paikkaan. Saas nähä minkälaista reittiä nää kaverit mulle seuraavaks tarjoaa.. Ainakin on luotettavaa porukkaa, kun ovat kiivenneet reilut 10 vuotta, joten ihan turvallisessa seurassa ollaan. Nyt varmaan unta palloon. Kyl toi sen verran jänskätti veden päällä kapuilla, et nyt on sit kova väsy. Palataan taas. Mä yritän olla kyllästyttämättä teitä orientaatiosta/koulujutuista kertomalla, joten panostan näihin harrastuksiin. Sunnuntaina kuitenkin alkaa O-week sit heti aamusta, mut lupasin olla jo iltapäivällä näitten kavereiden kans kalliolla, joten kuten huomaatte: asiat on tärkeysjärjestyksessä!! Take care!

Murdoch Student Village

Jepjep, tääl sitä nyt sit ollaan. Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten muutamia tässä.

Tässä on tuo "pääsisäänkäynti". Se on oikeestaan keskellä tätä aluetta, kun katotaan pohjosesta päin. Kampusalue jatkuu tältä kohti sit oikeestaan puoliympyrän muotosena sekä itään, länteen että etelään. Kooltaan ihan kunnioitettavan kokonen alue tää on. Kartan kans sai aluks kulkea. :)


(vas.)Tästä lähtee polku bush court:lle. Tossa seuraavassa onkin kuva siitä nurmikentästä. Ihan kivan kokoinen viheralue tärkeimpien rakennusten välissä. Siinä on mm. kirjasto, kirjakauppa, pari pikaruokapaikkaa ja toimistorakennus tuossa ympärillä.



















Tässä (vasemmalla) on sit kampuskasvillisuutta. Täytyy kyl sanoa, et mun seksipuu (oik. nimi: paha poika) kalpenee tän rinnalla. ;) Lienee kyseltävä lannoitusohjeita biologiopiskelijoilta.. (Niille, jotka eivät tunne mun huonekasveja on sanottava, et kyseessä on vain viaton, tosin kovasti lisääntyvä ruukkukasvi.)



Sitten mun uuden kodin sisääntulokohta. Tää student village on 5 min kävelymatkan päässä business yksiköstä, eli ei kauheen paha koulumatka. Ollaan siis länsireunalla kampusta.



Näkymä samasta paikasta kun edellinen, mut toiseen suuntaan. Aurinko laskee tonne autotien taakse. Samalla suunnalla on lähin ostoskeskus, n. 15min kävelyn päässä.


Lisää kivoja kasveja.. Selvästi nimeltään karvapallo! :)

Ja viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä kuvia kämpästä. Tällanen on siis mun oma huone (on kyl oikeesti jo lakanat ja kaikki, mut tää nyt on vähän tällanen paljas kuva). Sit pari näppäystä yhteisistä tiloista ja keittiöstä.



Eihän tää mikään luksuskämppä oo, mut oon todellakin tyytyväinen sen backpacker-paikan jälkeen. Erityisesti keittiössä on tosi hyvin tilaa ja jääkaappeihin uskaltaa jättää ruokansa. Vaikka tää ei oo sellanen, jonka alun alkaen halusin, en taida kuitenkaan vaihtaa, vaik ne myöhemmin tarjoaisi parempaa asuntoa. Erityisesti, jos tähän tulee jo olevien kivojen naapureiden lisäks mukavaa jengiä ni jään tähän ja maksan vähän vähemmän kuussa. Erityisesti kyl tää sijainti on must, koska nyt ei tartte matkustaa joka päivä kouluun kaupungista. Se toinen suomalainen, Suvi nimeltään, asuu keskustassa, joten sillä menee sit joka päivä puoltuntia suuntaansa.

Ite haaveilen, et saisin kunnon fillarin pian alleni ja vois alkaa polkee täällä lähiseuduilla. En taida ihan kotifillarin tasoista ostaa, mut jos jonkun sais alle, ni pääsis kattelee maisemia muualtakin kun bussin ikkunasta. Tosin yhteydet tääl pelaa tosi hyvin ja multi rider-kortilla tulee aika halvakskin, 10 matkaa $7/$11 riippuen onko yhden vai kahden zonen kortti. Perthiin tarttee 2zonea, mut Fremantleen riittää yks. Ja niin, busseista viel sen verran, et kuskit on huippukivoja, joten mikäs niitten kans jutellessa. Vaarana tosiaan on se, et suomeen tullessani mua pidetään hulluna, kun jään juttelee bussikuskeille, mut se on sit vasta puolen vuoden päästä. :) Nyt saa olla sosiaalinen ihan kaikessa rauhassa!

Eiköhän tää riitä taas tältä erää. Huomenna jälleen biitsille+jumppaileen, perjantaina kiipeemään ja sunnuntaina alkaa sit orientaatio. Aika lepposaa meininkiä on tuo eka viikko, joten sitä odotellessa. Kuten taisin mailiinkin laittaa osalle porukasta: koulutunteja ei mulla muutenkaan tuu olemaan huisin paljon, vain kymmenkunta viikossa, joten aikaa suklailuun ym. harrastuksille jää hyvin. Saas nähä, jos la lähen uintiretkelle delfiinien sekaan.. ;) Mukavaa loppuviikkoa!! -Katja

Rottnest

Tässä ois vähän fiiliksiä sukelluksesta. Tuollaisella ihan hyvän kokoisella paatilla mentiin lähisaarelle, joka on kuulemma kaunis ihan maaltakin katseltuna. Matka sinne kesti n. 45 min ja oli kyl varsinkin sivutuulessa mielenkiintoinen. Sai pidellä penkin reunasta aika tiiviisti kiinni, et pysy paikallaan. Reunan yli tuli viel kivasti vedet jaloille, mut veteenhän me oltiin joka tapauksessa menossa, joten pienet roiskeet ei haitannu lainkaan.


Me ei menty maihin asti, vaan jäätiin rennikolle. Eka stoppi oli syvemmällä kun sit jälkimmäinen. Mentiin johonkin 14 metriin, eli ihan kivasti pääs pois pinnalta. Meidän piti vielä tehdä jotain harjotuksia ekalla suklauskerralla; irrotettiin maski vedessä, vähän kelluvuusharjotuksia ja sen semmosta. Tois kurssi oli kyl ihan superhyvä, koska nyt osaa sit kans selviytyä pahemmistakin tilanteista.


Tässä näkyy nyt sit vähän tosta paatin sisältä meininkiä. Matka meni tosiaan mukavasti, kun oli kaikenlaista tarjoilua (paitsi tietty alkoholia:). Ekan sukelluksen jälkeen saatiin perinteiset Aussi BBQ safkat eli makkaraa, lihapalleroita (siis vähän niinkun lihapullat mut isompia) salaatin yms. kera. Jälkkäriks sit hedelmiä ja ihan unelmahyvää suklaakakkua. Njams!


Sit on saatu vermeet päälle seuraavaa sukellusta varten. Tankki, painot yms. paino varmaan saman verran kun rinkka tänne tullessa eli alta 20 kg. Ihan hyvin sen kans kuitenkin huojutti, kun vene heilui. Mun vieressä on Tony, joka siis oli ainut mun lisäks tossa samassa Open Water Diver -ryhmässä.


Tässä sit mun aurinkoiset sukelluskamut, eli vetäjä Tim ja Tony jälleen. Tim osoittautui kyl loistotyypiks vaik onkin tasmanialainen (ausseille se on vähän sama kun meille ruotsalaiset.. :)


Lopuks viel vähän suttunen kuva mun hienosta sertifikaatista! Nyt oon sit Open Water Diver ihan virallisesti. =D Saan muutaman viikon sisällä sellasen kivan delfiinikortin, joka on kansainvälinen todistus siitä, et osaan käyttäytyä pinnan alla.. :)

Että tällaista tällä kertaa. Nyt pitäis sit keksiä jostain tulonlähde, et pystyn pitää taitoja yllä. Ei oo meinaan mikään halvin harrastus tääkään.. Mut sitäkin hienompi fiilis on päästä kalojen maailmaan, varsinkin kun täällä on monin paikoin näkyvyys vedessä n. 15 metriä. Nyt pitää ottaa vähän lepoa ja ens viikolla yritän sit perhaani mukaan päästä kalliota ylös päin.