Matkoja opiskelun lomassa (tai toisin päin..) jatkuu...

Pitkästä aikaa taas päivitystä tänne. Pahoittelut tosiaan, et on vähän vierähtäny aikaa, on ollu paljon tekemistä, joten se selittänee asian. Kertoilen tässä nyt retkistä, joita on tullu tehtyä, muista aktiviteeteista ja koulustakin on monet jo kyselly, joten siitä myös muutama sana. Jutut on kuitenkin postattu erikseen, eli alta löytyy sit juttua vielä Rottnest saaresta.

Swim with Dolphins
Rockingham 1.3.
Koska mulla on maanantain ja keskiviikko luentovapaita päiviä, päätin lähteä katsomaan vedeneläviä tämmöselle retkelle. Se oli aika hinnakas, yli 100 taalaa, mutta sitäkin mukavampi. Lähtö oli 7am Perthistä, ja koska en pääse kampukselta niin aikasin mihinkään busseilla, kysyin suomalaiselta Suvilta, et voisinko yöpyä sen luona keskiviikon vastaisen yön. Suomalaiset pitävät yhtä ja se sopi kuulemma hyvin. Sen kämpän sijainti ei vois olla parempi: suoraan bussiasemaa vastapäätä. Ei tarvinnut kauaakaan ennen bussin lähtöä herätä ja edessä oli tunnin ajomatka kaupungin eteläpuolelle, Rockinghamiin. Siellä mukava laivan miehistö ja pelikaanit tervehti meitä, ja päästiin liikeelle.





Meidät oli jaettu kuuden hengen ryhmiin ja näissä ryhmissä sit vetäjän johdolla mentiin jonossa Flippereiden sekaan. Eka ootettiin laivan takaosassa, et dolphin boy kävi tsekkaamassa millä tuulella delfiinit oli.





Vetäjällä oli sellanen potkuri, et ei tarvinnut huitoo jaloilla ja käsillä. Se ois kuulemma vaan säikyttäny delfiinit pois. Meidän ryhmä pääsikin heti ekana uimaan, kun saatiin delfiinit näkyviin.



Ne oli tosi isoja uroksia, eikä pysytty niitten mukana kovinkaan hyvin. Vähän aikaa pulikoitiin kuitenkin ja sit takasin laivan kyytiin ja kaasua kohti seuraavaa ryhmää. Nuo kaverit oli uskomattoman hienon näkösiä veden allakin toki, mut ehkä mieleenpainuvinta oli, kun me sit paatilla saatiin ne kiinni (kun ne oli jatkanu matkaa meidän pulikoidessa vielä vedessä) ja ne innostu hyppimään laivan peräaalloissa. Enää auringonlasku ois puuttunu ni ois ollu suoraan postikortista!

Etsittiin kuitenkin vähän leikkisämpiä delfiinejä, jotka ei vaan kaasuttais heti pois paikalta ja löydettiinkin erikokoisia ryhmiä päivän aikana.





Nähtiin mm. perhe, jonka pikkudelfi oli ilmeisesti syntyny edellisenä yönä, koska miehistö sano, et äitidelfiinillä oli edellisenä päivänä ollu tooosi iso masu. Tää perhe oli kuitenkin tosi suojelevainen, joten ei häiritty niitä sit muuten kun kattomalla laivasta käsin.

Päivä ei kuulemma ollu paras mahdollinen delfiinien aktiivisuuden suhteen, mut mä ainakin olin tosi innoissani. Muutaman kerran ne oli ihan käden ulottuvilla ja ui mahan ali ja kaikkea. Ihan uskomattoman hieno kokemus! Kuvat jäi vähän kakkossijalle tolla retkellä, kun piti olla aina valmiina lähtemään nopeesti letkan jatkoks veden alle. Vedenalainen kamerakin tietty ois ollu kiva, mut itellenihän mä täällä loppujen lopuks kokemuksia kerään, joten ne kuvat on mun sydämessä varmasti koko elämän. :)

2-Day Surf Camp
Lancelin 5.-6.3.
Koska sukellus ja surffaus oli mun tavoitteita tänne lähtiessä, oli nyt sukelluskurssin jälkeen vuoro opetella, kuinka pysyä veden pinnalla omin avuin. Reetta, täällä au pairina työskentelevä suomalainen oli aikasemmin ollu itärannikolla surffileirillä ja meillä tuli sit yks kerta puhe, et se haluis lähteä toisen kerran koittaan sitä. Päätettiin siis lähteä yhessä, mikä olikin erittäin hyvä ajatus.

Tällä kertaa yövyin Reetan luona, tai siis sen perheen luona, jossa Reetta on töissä. Niitten isä vei meidät sitten puol seiskaks bussille ja alko matka kohti Lancelinia, n.80km pohjoseen Perthistä. Matka sujui mukavasti katsomalla erittäin motivoivaa dvd:tä, jossa maailman huippusurffaajat ratsasti sujuvasti huiman kokosilla aalloilla. Siinä melkein jo näki ittensä laskettelemassa pakoon valkoista vaahtoa.. (Näinhän se sit loppujen lopuks menikin, mut kukaan ei vaan ottanu JUST sillon kuvaa.. :)

Kun päästiin paikan päälle vedettiin kuka teet, kuka kahvit helttaan ja painuttiin mahollisimman nopeesti biitsille.







Se mikä oli ihailtavaa tän järjestäjän toiminnassa, oli sen todella asianmukainen suhtautuminen auringon vaaroihin. Niillä oli siellä tosi tahmasta aurinkorasvaa, jolla saatto vuorata ittensä täysin valkoseks (en ihan näin tehny mut melkein) ja sit kaikilla oli markäpuvut suojana. Hattujakin sai lainata, jos halus mut se ei oikein sopinu meidän look:iin. Lyhyen, mutta kattavan teoriaosuuden jälkeen hypättiin lautoijen päälle rannalla ja treenattiin hetki tekniikkaa, miten laudalle kannattaa nousta. Sen jälkeen suoraan aaltoihin.





Aikaa ei paljon hukattu ja koska kukaan ei näyttänyt meressä, miten homma hoidetaan, oli vaan mietittävä, mitä oli opittu ja sit aalloille. Ekat pari kertaa oli aika räpellystä, mut sit se alko aika hyvin sujumaan. Meil oli ekana päivänä kaikilla soft board (joka ei kuitenkaan nimensä mukaisesti kovin pehmeä ollu), joka oli kohtuu vakaa. Oli siis aika helppo opetella sillä. Me molemmat päästiin Reetan kans mukavasti surffaileen, enkä pahasti jääny huonommaks, vaik sillä oli jo kahen päivän kokemus vastaavasta leiristä. Aika kulu lentäen ja suunnattiin lounaalle puolen päivän aikoihin.



Perinteisen aussilaisen sämpylälounaan jälkeen sännättiin takasin rantaan. Meidän lounastauko ei tosiaan kovinkaan pitkä ollu ja jälkiruokamuffinssin jämät oli melkein vielä suussa kun oltiin taas märkäpuvuissamme. Mut sitähän me oltiin sinne tultu tekemään: surffamaan! Loppupäivä sujui jopa vielä paremmin. Aallot oli kasvanu päivän mittaan ja niistä sai hyvät vauhdit rannalle asti. Jalat ei enää tutissukaan kovin pahasti ja tasapaino löyty hyvin, kunnes..

Eka päivä oli purkissa. Ohjaajat kehu sen minkä ehtivät ja sanoivat, et seuraavana päivänä pienempi lauta, ehdottomasti. Mä mitään tienny, et kuin vaikeeta se sit ois ja olin vain, et mikäs siinä, koitetaan. Seuraavasta aamusta tulikin sit pitkä.. Se lauta oli niin pirun hutera, et meikäläisen tasapainolla ei paljon hurrattu. Hammasta purren treenasin jalansiirtomuuvia ja vihdoin hien ja lähes kyynelten jälkeen se alko sujua. Reettahan siis jo tässä vaiheessa surffaili komeasti. Sain kuitenkin hommasta taas kiinni ja päästiin koittaan uutta tekniikkaa kalastaa aalto.



Aiemmin me siis ootettiin et aalto rikkoutuu ja lähettiin melomaan sen edestä kunnes aalto löi lautaan ja anto vauhdit. Nyt sit lähettiin kauempaa rannasta ja napattiin aalto aiemmin, ennen kuin se vaahtoutui. Siinä vaan piti meloa niin kovasti, et ei meinannu enää loppupäivästä puhti riittää. Onneks saattiin aina vähän apua, kun ohjaajat tuuppas vauhtia ja saatiin aalto ”kiinni”. Siitä sitten samat muuvit ja aallon päälle ja vaahdon mukana alas, laudan päällä tietenkin.. :) Se oli sitten kivaa!! Vähän käytiin pulaamassa kauempanakin rannasta, mut ei sen ihmeempää.



Ekana päivänä aallot oli selvästi isompia kuin toisena, mikä saatto vaikeuttaa vähän toisen päivän ähellystä. Onneks aaltoja kuitenkin riitti ja naurua myös. Ei tossa ajassa ihan huipulle taidettu päästä, mut ainakin se oli sellasta touhottamista koko ajan et olin ihan puhki maanantai-iltana.

Surffimajasta sen verran, et asuttiin mukavasti kämpässä, jossa oli kaikki mukavuudet; pääsin peittoamaan poikia poolissa, kattomaan isolta screeniltä leffaa ja jääkaapista sai hakea mitä mieli teki.


Iltaruoaks meillä oli tortilloja, kaikki valmiiksi paloiteltuna ja kokattuna tietenkin. Hintakaan ei ollu mahoton, jos miettii, mitä se sisälti: 190 taalaa (n. 120€), täys ylläpito ja kaks unohtumatonta päivää hyvässä seurassa. Loppuun vielä kuva Suomi-tiimistä rankan, mutta antoisan viikonlopun jälkeen.



Studying 20.2. ---
Opiskelemaanhan tänne on tultu, tai ainakin teoriassa näin pitäis olla. Uskokaa tai älkää, kaikkien yllähehkutettujen retkien lisäks oon opiskellu tunnollisemmin kuin kotona. Tietenkin jo pelkkä kurssien vähyys edesauttaa ajan käytössä, mut hassua, miten musta tuntuu, et oon saanu paljon aikaseks myös opintojen suhteen.

Jos kalenteria katsoo, ni eihän tässä niin kovin kauaa oo vielä luentoja menny ja tutorialseja vielä vähemmän. Viimeksi mainitut on siis pienryhmiä, joissa keskustellaan luennoilla käsitellyistä asioista ennalta annettujen kysymysten avulla. Jokaisesta aineesta mulla on luettavaa enemmän kun oikeestaan jaksais lukea, mutta kuten sanottu, tähän asti oon aika hyvin jaksanu ne kahlata läpi ennen pienryhmätunteja.

Kurssit, jotka suoritan on siis seuraavat:

Asia-Pacific in the Global System – Tää on politiikan alla ja sen takia todella erilainen aihealua mulle. Siel käsitellään tosi laajasti Tyynenmeren alueen määrittämistavasta terrorismiin ja vain yks osio on kauppallinen katsantakanta. Tunnen olevani jokseenkin hukassa tän kurssin suhteen, mut onpahan vähän erilaista ja siis myöskin kasvattavaa. Mulla kun ei lähtöjään oo kauheen selkeetä kuvaa tän alueen asioista.

Contemporary China – Varsin mielenkiintoinen kurssi. Ekalla luennolla opeteltiin Kiinan osavaltioiden (vai miksiköhän ne niitä kutsuu) ääntämistä. Toistettiin opettajan, kivan kiinalaisen tätin perässä yli parikymmentä sanaa, ja samalla se kerto mitä mikäkin nimi tarkottaa. Mun kiinan sanavarasto sisältää tällä hetkellä siis sanoja kuten länsi, itä, pohjoinen, etelä, joki, vuori yms. Eli siellä nimet aina kuvaa ko. paikkaa, esim. joen länsipuolella jne.

The Changing Economies of Asia – Todennäköisesti erittäin mielenkiintoinen ja hyödyllinen kurssi. Aasian kriisin läpikäyntiä, mitkä on sen syyt, seuraukset Aasian talouskehityksessä..

Loppujen lopuks oon siis erittäin tyytyväinen kurssivalintoihini. Nämä ei oikeestaan juurikaan tue logistiikkaa, mut aika vahva Aasiaosaaminen täältä ainakin kertyy. Mihin sitä ikinä sitten käytänkään, vai jääneekö vain yleissivistykseksi, en tiiä vielä.

Opiskelutavoista sen verran, et pienryhmät oikeesti toimii paremmin kuin Suomessa. Vetäjästä riippuen jengi on joko aktiivista tai vähän pakotettuja oleen aktiivisia. Joka tapauksessa mä tunsin itteni yllättävän fiksuks, kun yhessä ryhmässä olin jopa useasti äänessä. Siel ei tainnu jengi olla kovin perehtyny asioihin, tai sit ne vaan ei halua puhua. No, mä en jaksa välittää, jos ei kaikki sanat ihan heti tuu mieleen ja joutuu vähän kiertää ilmauksia, mut oonpahan äänessä. Materiaaleina meillä on käytössä Reader:ksi kutsutut opukset, jotka sisältää kaikki ”pakolliset” lukemiset (artikkeleja, pätkiä joistakin kirjoista). Lisäks on kurssista riippuen hirmuisat listat ”suositeltuja” lukemisia. Yhden kurssin reader löytyy netistä, mikä on tosi hyvä, et ei tarvinnu ostaa sitä. Muuten oon käyttäny alle 60 taalaa kahteen readeriin. Ei paha. Tosin tajusin vasta liian myöhään, et nääkin ois löytyny kirjastosta, joten oisin voinu lukea ne siellä, mut nyt tulee ehkä alleviivattua jotakin. Vertailun vuoksi eläinlääkiksen ekan lukukauden kirjat makso jotakuinkin 200.

Mulla on täs kevään aikana (elän Suomen vuodenaikoja) tulossa pari suullista esitystä, vähintään viisi palautettavaa työtä vähän eri laajuisina ja neljä osakoetta. Ei ihan kauhea työtaakka. Tuntuu hullulta, et ensi viikon jälkeen on jo eka study break. Sain lennosta ajatuksen, et oiskohan mahollista päästä viikoksi Vietnamiin tuona aikana. Tänään sit selvitin asiaa ja KYLLÄ: lähden käymään maassa, joka on aina kiehtonu mua paljon! Ootan matkaa jo innoissani, mut ennen sitä rauhotun reiluks viikoks ja jos jotain teen kampuselämän lisäks niin sukellusta saattaa olla ohjelmassa. Muutoin pitää vähän hiljentää vauhtia ja ottaa rauhassa. Take care my friends! ..ja kirjotelkaa Suomen kuulumisia.

Matkoja opiskelun lomassa (tai toisin päin..)

Rottnest 25.-26.2.
Lähettiin saksalaisen Vanessan kanssa katsastamaan monien kehuma Rottnest -saari, joka sijaitsee ihan tossa Fremantlen länsipuolella. Fremantle (=Freo) puolestaan on Perthistä lounaaseen n. parikymmentä kilsaa ja tästä kampukselta vaan jonkun viitisen kilsaa länteen.

Otettiin Freosta lautta, mikä oli vähän hankalaa, kun ei oltu varattu paikkoja etukäteen. Päästiin kuitenkin toiseksi ekaan lauttaa ja ootettiin innoissamme pääsyä luonnonkauniille saarelle, etenkin sen takia, et lautalla kaikki ulkoilmapaikat oli varattu ja jouduttiin palelemaan 45 min matka sisätiloissa, ilmastoinnin takia tietenkin.



Palelu loppu sit siihen paikkaan, kun noustiin laiturille; mukava >30 astetta tervehti pikkusatamassa. Jos lauttojen kanssa oli aluks vähän säätämistä, ni homma vaan paheni, kun mentiin infopisteeseen varaamaan yöpaikkaa Youth Hostellista. Kuinkas ollakaan koko paikka oli ihan täynnä. Noh, eihän me sit lannistuttu, vaan päätettiin käydä kysymässä paikan päällä, josko sieltä löytys joku paikka meille. Vuokrattiin pyörät ja ajeltiin parin kilsan matka backpackereiden suosimaan paikkaan. Siel ei ollu havaittavissa minkäänlaista elämää (paitsi lyhythäntäkenguruja, joita juoksi joka paikassa) ja niinpä lähettiin kiertämään kaikkia muita mahollisia yömajoja sänky/sohvapaikan toivossa. Noin tunnin edestakaisen pyöräilyrupeaman jälkeen todettiin, et kaikki paikat, jopa leirintäalue on täynnä ja meille jäi siis käytännössä kaks vaihtoehtoa: lähteä samana päivänä kotiin iltalautalla (oltiin varattu paikat seuraavan päivän lautalle) tai sit vaan jäädä saarelle ja toivoa parasta, toisin sanoen nukkua puun juurella/jossain yhtä mukavassa paikassa. Valittiin jälkimmäinen. :)



Varauduttiin mahdollisesti viileään yöhön ostamalla sukat ja sit lähettiin kiertämään saarta pyörillä.


Paikka osoittautui kaiken sen hehkutuksen arvoiseks, jota ihmiset oli mulle kertonu. Kuvat varmaan kertoo enemmän kun tuhat sanaa, mut jos silti valaisen asiaa kertomalla jotain faktoja saaresta.



Siellä ei oo lainkaan autoja, paitsi turistibussi ja pari huoltoautoa. Lyhythäntäkenguruja on joka paikassa ja osa niistä on kesyjä. Rottnest taitaa olla ainut paikka, jossa niitä on luonnonvarasena. Saaren hohtoa hieman ehkä latisti se, et siel oli HUISIN kallista. Tietty kun sinne kuskataan kaikki niillä samaisilla lautoilla, joilla turistitkin sinne tuodaan. Osa jengistä tais tietää hintatason, koska laitoin Freossa merkille, et ihmisillä oli picnic ruoat mukana, kun ne tuli lautalle. Saari ei oo kovinkaan iso, vaan jotain reilun 10km pitkä ja 5km pohjois-etelä suunnassa. Paras kulkuneuvo on siis fillari.



Sotkettiin sit vaihteettomilla pyörillä (ne oli halvimmat) koko saaren ympäri ja pysähdyttiin välillä uimaan kivoihin lahden poukamiin. Ei niitä kai laguuneiks voi kutsua, mut en voi liikaa painottaa, et ne rannat oli uskomattoman kauniit!!







Saaren länsikärjessä oli huikeat aallot ja aika tuulista siis ajellakin. Käytiin kuitenkin myös siellä ja saatiin samalla hyvä paivätreeni. Yksipäiväiset turistit alko lähteä ja teillä ei tullu enää vastaan porukkaa lainkaan. Kun ajettiin sisämaan halki itäreunalle ”keskustaan”, nähtiin pari tosi jännää suolajärveä. Sieltä oli vesikin haihtunu vähiin ja rannat vaan ihan valkoisena suolasta. Haju oli aika ällö.

Muttamutta.. siel varmaan lukija miettii, et miten me sit selvittiin siitä yöstä..?! Se olikin aika jännä. Äiti, älä säikähdä, ei me puun alla nukuttu. Mä oisin kyl voinukin ummistaa silmäni muurahaisten viereen, mut Vanessa on vähän herkempi. Me poltettiin aluks aikaa ravintolassa, käveleksimällä rannalla, kattelemalla tähtiä (jotka on muuten tooosi erilaiset tällä puolella palloa) ja sit päätettiin lähteä koittaan onneamme sen täyteen buukatun nuorisohostellin suhteen. Tokihan me tiedettiin, et ei sieltä enää mitään sänkyä saatais, mut tv-huoneen sohva on aina hyvä vaihtoehto. Mentiin siis sinne, katottiin telkusta tappajahai muutaman asukkaan kans, ootettiin, et kello on tarpeeks paljon, et jengi lähtee nukkumaan ja sit käperryttiin nojatuoleihin. Nukuttiin mukavasti lämpimässä muutama tunti (eli sukat oli sittenkin turha ostos) ja hipsittiin sit katsomaan auringonnousua. Oikein oli mukavaa!!





Sunnuntai vietettiinkin sit parhaaksi katsomallamme rannalla, joka oli ihan lyhyen matkan päässä satamasta ja ostoskujasta. Oltiin muuten ekat siellä rannalla, kun eka oltiin ootettu auringonnousun jälkeen pari tuntia et eka kahvila aukee ja saadaan aamupalaa. Siitä sit suoraan rannalle, jossa oltiinkin jo ysin aikaan. Päivä meni rennosti löhöillessä ja ehkä pienet torkutkin tuli otettua lyhyeks jääneiden yöunien takia. Meri oli helpottava kokemus, vaikka en tykkääkään suolavedessä uida. Siel oli viel sellanen luonnonmuodostelma, et kun käveli rannalta veteen, niin sit tuli ikään kuin porras, josta saatto astua puol metriä syvemmälle. Ei tarvinnu siis kävellä pitkästi et pääsi uimaan. Edellisen illan tappajahai-leffa piti meidät kuitenkin hyvin lähellä rantaa. Tärkein neuvohan on, et jos joku ui sun etupuolella ni sä oot turvassa. Hyvä vinkki! :)

Jotta elämä ei ois käyny liian helpoks, Vanessa oli sit hukannu kuitin, joka oli meidän molempien lauttatiketti takasin mantereelle. Sitä sit etittiin jo heti sunnuntaiaamusta, mut ei mietitty enää päivän aikana. Mentiin iltapäivällä sit jänskänä lähtölaiturille ja kysyttiin, josko ne vois päästää meidät lautalle ilman uusia lippuja. Kiva kippari sit soitti pari puhelua ja totes, et me tosiaan oltiin tehty varaus ko. lautalle, joten päästiin pälkähästä. Väsyneinä, mutta sitäkin onnellisempina oltiin takasin kampuksella iltasella ja varmasti molemmat nukku hyvin seuraavana yönä. =D

Alla vielä kuva saarelta Perthiin päin. Siinä näkyy kivasti nuo pilvenpiirtäjät jos tarkasti katsoo.