Haita ja pikkukaloja

Nyt on sit sukellettu. Viime viikonloppuna olin kolme paivaa laivalla ja ainut asia, josta piti huolehtia oli se, et saa vajutettua ruoan ennen seuraavaa sukellusta. Me siis soimme, nukuimme ja sukelsimme. Taydellista!!

Ma olin edellisella viikolla avustanu avovesisukelluskurssia altaassa ja nyt nama samaiset oppilaat oli sitten ekaa kertaa avovedessa. Osasin olla hyodyksi seka oppilaille etta ohjaajalle, joten tunsin omaksuneeni ainakin jossain maarin Divemasterin roolin. Joka paiva oli mahdollisuus tehda viisi sukellusta ja totta kai ma olin vedessa joka kerta kun siihen annettiin lupa. Neljan avovesisukelluksen lisaks (tama maara siis vaaditaan DM kurssilla) tein myos kartoitusprojektin, joka paaosin oli vain vedenalaisen alueen piirtaminen paperille sukelluksen jalkeen. Ma myos yritin tehda vaadittavan pelastusskenaarion, mutta se ei sit menny ihan oppikirjan mukaan ja teenkin sen nyt sit uudestaan huomenna alkavalla laivareissulla. Muun ajan sit vain sukelsin muuten erinaistens ihmisten kanssa.

Jokainen varmaan miettii, et no naitko (ed. sana pisteiden kanssa!! ;) mitaan jannaa?! Voin vastata etta kylla nain. Kilppareiden ja nemojen lisaks siel oli white tip -riutta haita, jotka ei ollu mitaan hirveen isoja, mut etenkin yosukelluksella ne naytti vahan pelottavilta. Myos korallit oli kauniita. Tosin tuo ko. laiva ei vie kuin tietyille riutoille, jotka on aika vanhoja ja siks ei niin varikkaita kuin uudemmat. Ekaksi reissuksi oikein kiva kuitenkin. Reilun viikon paasta lahen ilmeisesti toisen matkajarjestajan retkelle, joka suuntautuu toiselle alueelle. Saas naha millasia otuksia siella on.

Huomenna lahen kuitenkin kurssin puitteissa "ilmaiselle" reissulle, jonka jalkeen kurssi alkaa olla kasassa. Tietty mun taytty viela lapaista teoriaosuudet, jotka ei vissiin oo ihan alyttoman helpot. Oonkin talla viikolla yrittany sukelluksen lomassa lukea sukellusfysiikkaa, -kemiaa ja yksityiskohtaisempaa tietoa valineista ja ymparistosta. Tosi mielenkiintoista ja haasteellista, kun ei tuo perusfyssakaan oo niin lahimuistissa, etenkaan englanniksi opiskeltuna. :)

Nyt kohti kotia ja kivoja kamppiksia. "Navy boy", Matt, muutti viime viikolla taloon ja se on Steven tavoin oikein mukava. Eilen mm. kyyditin sen kaupunkiin sen MANUAALIvaihteisella autolla!! Luottoa siis loytyi ja se antoi avaimensa mulle, vaik en ollukaan ajanu kun automaattivaihteisella taalla vaaran puoleisessa liikenteessa. Oli muuten pikkasen kiva vaihtaa vasurilla vaihteita, eika ollenkaan niin vaikeeta kuin itekin aluks aattelin. Too easy!! (like they'd say here..)

Vihdoin Cairnsissa!

G'Day mates! =D

Nyt on taas menty sellasella sykkeella eteenpain, ettei oikein itekaan ehi mukaan. Mutta hyva puoli siina on se, et oon myos saanu huisin paljon aikaseksi. Eilen aamulla tultiin kentalle eika oltu nukuttu silmaystakaan. Tama sen vuoksi, et piti vaihtaa konetta Brisbanessa (nyt oon siis "kayny" siellakin.. :) ja stoppi oli tietty keskella yota. Eipa siina mitaan aamulla 10 aikaan totta kai piti aloittaa sit asioiden hoitaminen. Olin varannu netista hostellin, halvimman tietty ja Vanessa ja Max tuli sit kans samaan paikkaan yoks. Kun olin saanu tavarat kampalle, lahin ettimaan sukelluskauppaa, josta olin Dive master kurssia kyselly. Se loyty helposti, vaikkei ookaan ihan kauheen lahella keskustaa. Vietin siella sit tunnin jos toisenkin setvien kaytannonjuttuja. Ne jo buukkaili mut vapaaehtoiseks toihin laivalle (vastineeks saan sukeltaa ilmaseks), et saan tarvittavan maaran sukelluksia kasaan ennen sertifiointia. Tata en tee siis ennen kuin oon tehny osan kurssista, mut ne oli ystavallisia ja otti mun varauksen vastaan jo nain etukateen. Nyt pitais sit valmistella muutama kappale huomista teoriasessiota varten. Kummasti oon vaan saanu tan paivan menemaan avaamatta kirjoja, mut tallekin on hyva selitys!

Olin paattany jo etukateen, et haluan ettia taalta kampan enka asua backpacker hostellissa koko aikaa (vaikka se maksaa vaan sen 15$/yo). On paljon kivempi et on paikka mihin voi levitella kamansa ihan rauhassa. Kaytyani eilen sukelluskaupalla aloin ettia kamppailmoituksia. Etsinnot tuotti tulosta ja soittelin muutamaan paikkaan. Hyvin nukutun yon jalkeen (ei paljon kadulta tullut meteli hairinny kun oli JONKUN verran vasyny 48h valveillaoloajan jalkeen) lahin sit tana aamuna kattomaan kamppia. Jo eka osoittautui mukavaks paikaks, joten paatin jaada sinne. Se on tosi lahella sukelluskauppaa, johon siis huomisesta lahtien suuntaan joka paiva. Vuokra vaan 80$/vko ja ihmiset jotka jo tapasin oli huippuja. Siel asuu jo talon omistaja Tony ja sen lisaks Steve. Ens viikolla sisaan muuttaa nainen, jonka mies on kalastaja ja navy boy tulee sit seuraavalla viikolla. Tony oli heti alusta asti aivan loistava! Se mm. kysyi vaan nopeesti, et onhan sulla ajokortti, sit heitti avaimet kouraan ja sanoi, et voit hakea tavarat pakettiautolla, et ei tartte kantaa niita. Tuijotin monttu auki, et mita hittoa, mut tajusin sit sulkea suuni ja otin avaimet riemuissani. Onneks olin ajanu autoa jo Perthissa (kiitos Ishayn) enka siis tuntenu oloani epavarmaks. Niinpa hain sit tavarani ja muutin uuteen kotiin.

Kun tulin kotiin Tony tuli kysyy, et huvittaisko mua ajaa viel vahan enemman sina paivana. Ai ei huvittiko?! Totta kai!! Sen nimittain piti saada jaakaappi ja sohva sinne taloon asap. Ja koska se oli ottanu pari olutta silla valilla kun olin hakemassa tavaroitani, se ei halunnu ajaa ite. Ma sit kruisailin sen kans ympari Cairnsia koko paivan. Saatiin kiva jaakaappi ja sohva ja kaiken huipuks se antoi autonsa mulle koko loppupaivaksikin. Sanoi vain, et han uskoo, et kun tekee ihmisille palveluksia niin se kiertaa takaisin jossin vaiheessa! Aivan loistavaa. =)

Nyt sit hengailen taal cityssa ja kohta ostaan ruokaa, et saan vasta hankittuun jaakaappiin sisaltoa. Illalla sit kayn tuhoamassa hostellista saadun ilmaisen ruokalipukkeen suomalaisten (!!) kans. Olin ihan sekasin kun tapasin naa suomalaiset. En ollenkaan oottanu et taalla ois meita muitakin, koska lannessa ei suomea kadulla kuullut. Mukava silti jutella suomeksi vaik se vahan tuntuukin luistavan huonosti alussa (?!). Niin ja Emmi: taa Salla on Seinajoelta ja on kayny lukion Ilmajoella. Tietaa kuulemma teidat! ;) Maailma on niiiin pieni..

Saa on mukavan lampoinen, tosin hieman on pilvia viela taivaalla. Muutenkin pidan kaupungista: ei ole liian pieni tai iso ja mikas tassa kun autokin on alla. ;) Kuulumisiin!

Kuvia Cairnsista

Siskoa ja hänen oppilaitaan ajatellen laitoin vähän ekstra kuviakin. Kaveri, Sarah oli Cairnsissa helmikuussa ja sieltä suurelta valliriutalta ovat nämä kuvat (+pari koalaa eläintarhasta). Itsehän suuntaan sinne sitten helmikuussa sukelluksen merkeissä, joten eiköhän tällaisetkin otukset tule nähtyä. Toivottavasti ainakin. Viihtykäähän kuvien parissa.





Ja sitten veden alle...

















Ihan vain huomautuksena, et kala tuossa alla olevassa kuvassa on tosiaankin verrattain iso. Aluksi itsekin luulin, et se on lähempänä kun sukeltaja, mut näin ei kuitenkaan ole. Ei ihan akvaariokalan kokoinen siis..









Innoissani jo odotan, et itekin pääsen tällaisia maisemia kattelemaan tuonne itärannikolle. Muutama viikko vielä koulua edessä ennen sitä, mutta eiköhän siitä selvitä, kun on mitä odottaa. :)

North West Trip 17.-23.4.

Lähtöpäivää edeltävänä iltana oli täysi häsellys päällä, kun piti tarkistaa, että on kaikki valmiina Aussi-outback-reissua varten. Sain onneks lainattua kavereilta puuttuvia tarvikkeita, joten ei tarvinnut kaikkea ostaa itse. Mm. taskulamppu, hyttyshattu ja kunnon vaelluskengät sain kerättyä kavereilta, kiitos heille.

Perjantai-aamuna sitten startattiin puoli kahdeksan aikaan ja se tuntui tuolloin kovin aikaselta herätykseltä. Kuitenkin matkan mittaan totuttiin heräämään viimeistään puoli seitsemältä, joten tämä eka aamu oli herkkua. Ekasta kuvasta näkyy meidän menopelit. Ajettiin siis kahdella bussilla, jotka molemmat oli lähes täynnä. Yhteensä meitä oli 36, joista suurin osa oli jenkkejä. Muita kansallisuuksia edusti neljä saksalaista, yksi ruotsalainen, itävaltalainen ja minä.



Kuva 2 on sitten meidän ekalta yöpymispaikalta, lammasfarmilta Northamptonista. Kiivettiin leirin pystyttämisen jälkeen läheiselle kukkulalle katsomaan auringonlaskua, joka oli totta kai hieno. Se ei kuitenkaan vetänyt vertoja kuunnousulle, joka jäi kyllä erityisen upeana mieleen. Sen liikkeen pystyi silmin näkemään ja koko oli myös vaikuttava. Siitä ei valitettavasti ole onnistunutta kuvaa, sorry.



Kuvassa 3 on kiva otus nimeltään thorny devil. Opas huomasi sen bussin ikkunasta, pysäytti auton ja me kaikki päästiin ihailemaan tuota liskoa, joka näyttää vähintään dinosaurusaikakaudelta karanneelta. Se jämähti paikalleen kuin puutikku ja teeskentelikin sellaista. Luuli reppana, ettei me tiedetä sen olevan elävä olento. Nuo piikit oli aika teräviä, mutta jos sitä ei puristanu saattoi sen ottaa käteenkin. Opas nostikin sen näytille, mutta ei me muut tietty häiritty sitä räpeltelemällä vietonta otusta.



Kuva 4 on Kalbarrin luonnonpuistosta. Upeita maisemia ja hienoja valokuvauspaikkoja oli rutkasti, mutta oppaamme sanoin voin nyt yhtyä sanomaan, ettei tämä enää Karijinin nähtyämme olekaan se upein paikka. Pitihän siellä kuitenkin ”vähän” päästä kapuilemaan ja kun kiipeilytossut jäi kotiin niin mentiin sitten perussandaaleilla niin kuin kuvasta 5 näkyy.





Seuraavassa kuvassa sitten näkyy meidän perinteinen lounastauko. Joka päivä oli tarjolla jonkun näköinen salaattilounas ja tietty aussien tapaan sämpylän täytteenä jonkin sortin lihaa. Oikein hyvin pysyi kyllä kaikki ruoassa, taisi jopa tulla muutama kilo lisää tuolla reissulla. Kyllä nuo meidän oppaat, Terry ja Alan sen verran hyviä kokkeja oli. Illalliseksi oli usein bbq, erilaisia pataruokia yms. Niitä ruokia onkin tässä reissun jälkeen kaivannut.. :)



Seuraava yö vietettiin Hamelin Poolissa, joka on Shark Bayn maailmanperintökohdealueella. Sieltä on nuo kuvat 7 ja 8, jossa näkyy veden alla olevia eliöitä, jotka tuottavat happea (ei hajuakaan mitä nää on suomeks, joten jätän kääntämättä). Myös seuraava kuva on tuolta samaiselta rannalta. Siinä on vasemalta oikealle, Lukas, Ray, Lisa, Katja (kaimani siis, en ole muuttunut sentään ihan noin paljoa.. ), Can ja Dan. Ihasteltiin myös aivan uskomattoman upeaa auringonlaskua.









Sitten päästäänkin Monkey Mian delfiini-paikkaan. Siellä oli mukava biitsi, mutta pirusti ihmisiä. Tämä johtui siitä, että paikan maine on kiirinyt ja koko paikka on siis aikamoinen turistirysä. Delfiinit tulevat aamuisin matalaan rantaan (seuraavat kaksi kuvaa) ja saavat helpon aamupalan, kun ohjaajan valitsemat ihmiset pääsevät antamaan kalan noille kivoille mereneläville. Aika valju fiilis tuosta koko delfiinihommasta jäi, mutta päivä kokonaisuudessaan oli loistava, kuten seuraavasta kuvasta on pääteltävissä.











Jatkettiin taas matkaa ja käytiin katsomassa Eagle Bluff niminen paikka, jossa bongattiin muutama riuttahai korkealta kalliolta. Haita ei kuviin saatu, mutta muuten upeita maisemia.





Outback tuli todellakin nähtyä kuten kuvasta käy ilmi. Kuivaa tietä, puskia ja me ainoita ihmisiä silmän kantamattomiin. Tässä kuvassa tie on sentään mutkikas, monesti kun sai katsoa eteenpäin täysin suoraa pätkää. Ei kovin houkuttava taival motoristeille, joita näimme matkalla ainoastaan kaksi. Se ihmetytti aluksi kovasti, mutta kuten sanottu suorat tiet, hirvittävät etäisyydet, 40 astetta hipovat lämpötilat, tien epätasaisuudet ja hiekka- ym. kökköset tiellä ei ehkä houkuta kaksipyöräisellä liikenteeseen. Mulla kylläkin heräsi ajatus, et ois kiva joskus lähteä pyörälläkin reissuun, mutta kaikki aikanaan..



Seurava kuva on simpukkarannalta. Kaikki tuo kuvassa näkyvä maa on siis pienenpieniä hajonneita simpukoita. Siellä kauempana siintää meri, joka oli todella suolaista. Oli kuulemma helppo kellua.



Sitten pieni väläys paikallisen bensa-aseman pihasta. Tuon vieressä oli toki pieni rakennus, jossa oli myynnissä virvoitusjuomista karkkeihin jne. mutta hinnat arvattavasti pilvissä. Myös bensa muuttui kalliimmaks mitä kauemmaksi pohjoiseen noustiin.



Seuraavassa kuvassa nukkuvia edellisen illan juhlijoita ja juuri herännyt Dan. :) Tämä aamu olikin sitten se myöhäisin, koska saatiin itse päättää milloin noustiin ylös. Vietettiin koko päivä ja seuraava yökin vielä samaisessa paikassa, eli Coral Bayssa. Tämä oli se paikka, jota itse odotin eniten koko reissulta sukelluksen takia, mutta kuten jotkut jo tietävätkin se ei sitten onnistunutkaan, ainakaan tällä kertaa. Varattiin paikat sukellusretkelle etukäteen, mutta ko. sukelluskauppa sitten veti homman takaisin ja sanoi, ettei veneeseen mahdukaan juuri tuona päivänä. He tarjosivat vastaavasti kalliimpaa reissua, jolla ois voitu sukeltaa vain kerran, mutta päästy snorklaamaan lisäksi manta rauskujen kanssa. Hinta oli kuitenkin niin kova, ettei sitten lähdetty. Nyt on suunnitelmissa tehdä reissu sinne viimeisellä study breakilla, katsotaan katsotaan..



Ei kuitenkaan voitu vastustaa merenalaisen maailman kutsua ja jalanjäljistä päätellen päädyttiin sitten snorklailemaan ensin ihan rannasta käsin ja sitten veneretkelle pidemmälle koralliriutalle. Jo pelkästään snorklailu oli hieno kokemus, kun näimme kilpikonnia, isoja rauskuja ja muita korallien läheisyydessä eläviä kaloja (paaaljon kuvia, kiitos Sarah’n hyvän kameran!).















Ihan meiän telttaleirin vierestä tuolta samaiselta yöpymispaikalta on sitten tuo seuraava kuva. Tämä villi kengurukaveri tulla tupsahti auringon laskiessa ja antoi kuvata itseään hetken. Profiili sentään erottuu, vaikka muuten oli jo tosi hämärää.



Ihanan parin päivän rannalla lekottelun ja snorklailun jälkeen oli luvassa matkustuspäivä. Seuraavat viisi kuvaa ovat tuona päivänä otettuja. Tieolosuhteet oli onneksi hyvät, vaikka tuolla alueella olikin ollut tulvia vielä muutama päivä aiemmin. Vähän siellä oli paikoitellen vettä tiellä, mikä ei kyllä onneksi meitä hidastanut. Matkafiilis pysyi korkealla, vaikka kilometrejä taittuikin roimasti tuona päivänä. Yhteensä koko reissun aikana ajoimme 3875 km.









Vuori, joka kuvassa näkyy on Mt. Bruce, joka taitaa olla korkein tai toiseksi korkein länsi ausseissa. Tästä löytyi hieman ristiriitaista tietoa, joten en voi varmuudella sanoa, miten asia on. Joka tapauksessa aika matalalta tuo näytti, ettei ihan alpeille pärjää..



Sitten vihdoin päästiin Karijinin luonnon puistoon, jota jo aiemmin hehkutin. Tältä samaiselta alueelta ovat seuraavat 12 kuvaa. Olisin halunnut laittaa enemmänkin kuvia täältä, mutta jos nyt ei tukita koko blogia. Muutaman maisemakuvan jälkeen näkyy loistava luonnon allas, joka oli ensimmäinen uintipaikkamme. Vesi oli kirkasta ja SUOLATONTA, jota oon kaivannu todella paljon meressä sukeltamisen ja surffaamisen jälkeen. Tuolla kallioiden keskellä nautittiin elämästä piiitkään ja hypittiin alas kuka miltäkin korkeudelta. Paikka, jota en varmasti unohda koskaan! Niin upealta tuo tuntui vain pysähtyä hetkeksi ja miettiä, mihin sitä onkaan päässy.







Luonnollisesti kaikkien piti sitten poseerata vuorollaan. Jälkimmäisessä kuvassa minä Can:n kanssa (tuo c muuten äännetään kuten englannissa j, eli ei niin kuin ”purkki”.. ;) Oli myös pakko ottaa kuva tuosta maaperästä, joka oli todellakin punaista. Kaikki, mitä laski maahan muuttui punaiseksi ja puhumattakaan, jos maa sattui olemaan kostea. Reissun jälkeen oli siis paljon ruosteenpunaisia vaatteita. :) Puskien keskellä oli mukava nukkua, mutta pimeän laskiessa sai kyllä varoa, mihin sitä kätensä laski. Tällaisia ”käveleviä keppejä” oli myös liikkeellä ja lentäviä koppakuoriaisia sai väistellä ihan tosissaan, ne kun oli ihan kunnon kokoisia.













Vielä pari näppäystä toisesta (tai oikeastaan kolmannesta) altaasta, jossa uitiin. Sielläkin mun täytyi vähän käydä kiipeilemässä kallioilla toisella puolella, mihin muut ei menny ja siispä sain kivoja kuvia korkeudesta. Toisena oleva kuva onkin sitten meidän suvun perinteinen ”mitä löydät kuvasta” -arvoitus. Siellä siis todistettavasti olen minä, joten kattokaapa vaan tarkasti. Muut oli vähän kauhuissaan, kun heiluin siellä, mutta todellisuudessa se varmasti näytti kaukaa vaikeammalta kuin todellisuudessa olikaan.







Matka oli sujunut loistavasti tähän saakka ja kuinkas ollakaan sitten, kun lähdettiin ajamaan alaspäin kotia kohti ensimmäisten 20 km:n jälkeen perävaunun nuppi nirhautui irti ja koko meidän keittiövarustus heilui bussin perässä välillä 90 asteen kulmassa pelkän varmistuketjun varassa. Opas näki tän sivupeilistä ja sai onneks pysäytettyä ennen kuin ketään tuli vastaan tai vaunu syöksyi bussia kohti alamäessä. Sitten vietettiinkin ylimääräiset neljä tuntia ihmetellen aussipuskia keskellä ei-mitään. Ohi ajoi lukuisia ”tiejunia”, jotka teki kyllä vaikutuksen neljällä perävaunullaan. Maksimipituus on 52 metriä, et ei ihan meikäläisen C-luokan ajokortti taitais riittää tuollaisen ajamiseen.. ;)





Onneks oltiin aika lähellä lähtöpaikkaa, joten saatiin hommattua uudet osat ja päästiin jatkamaan matkaa ”pienen” viiveen jälkeen. Tällaisia kylttejä vilisi matkan varrella ja onnistui ajoitus kerrankin bussin ikkunasta.



Illalla oltiinkin sit supermyöhään vasta perillä yöpymispaikassa, lammasfarmilla. Kyllä uni maistui vanhassa ”lammastallissa”.



Tällainen reissu tällä kertaa. Uskomattoman upeita maisemia ja kokemuksia. Toivottavasti edes osa välittyy kuvien avulla sinnekin. Lisää kuvia ja jatkossa varmasti filmin pätkääkin on luvassa osoitteessa www.canji.dl.am. Sivut on saksalaisten kavereiden, joten kieli asettaa omat haasteensa. :) Kuvat löytyvät kuitenkin Around the World –linkin alta. Perth vaikenee..